sunnuntai 17. helmikuuta 2013

83. Pää kolmantena jalkana!

Huh, niimpä sitä on taas kaksi viikkoa vierähtänyt. En nytkään ehdi kauheasti jaarittelemaan, mutta ehdin pikakelauksella selostaa kaksi viimeistä viikkoa.

Kisat Rautalammilla meni superisti, Pete oli aivan tajuton. Niimpä kisakausi korkattiin tosi hyvällä nollaradalla, johon olen supertyytyväinen. Meidän ruusuke tosin jäi Rautalammille, kun en ikinä saanut sitä hyppysiini...

Viimeinen työssäoppimisviikko hujahti pikaisesti, eikä siinä ehtinyt edes heppaa sanoa. Koin muutaman ahaa elämyksen tunneilla omasta sähellyksestä hevosen selästä, sekä Peten jättämisestä rauhaan ja tekemään omat mokat ja saatiinpahan tosi hyviä hyppyjä ja pätkiä. Joten nyt operaatio Maiju lopettaa säätämisen on edessä...

Kotiin paluu sujui hyvin, ei ollut mitään ongelmia. Mutta tämä koko viikko on taas mennyt normaaliin tapaan liikenteessä, käyn vain nukkumassa kotona. Pete liikkui koko viikon rennosti, pidettiin vähän tälläinen sluibailu viikko, kun kolme viikkoa liikkui kuitenkin suht rankassakin treenissä välillä. Eilen tajusin, että pitäisi vissiin ruveta suunnittelemaan vähän kisa-aikatauluja ja treenejäkin ajatellen kisoja. Niimpä tänään poistuttiin pellolle treenaamaan peppulihaksia. Nyt olisi tarkoitus hakea lisää voimaa takapäähän: paljon hangessa, paljon mäkiä ja jumppasarjoja esteillä. Kun saadaan takapäähän lisää voimaa, saadaan laukkaa taas paremmaksi! Tän päivän hankitreenin jälkeen huomasi kyllä taas tehneensä jotain. Hevonen oli ihan hikinen ja väsähtänyt, minä olin ihan hikinen ja jalat tykkäs hyvää ja kaiken lisäksi meidän vatsapanssarista hajosi pikalukon vastinkappale... Onneksi siinä on vielä se solkisysteemi, joten ei ole paniikkia ostamaan uutta... Vaikka minut tuntien siihen ei mene kauaa...

Ilmoittelen itsestäni ja Petestä, kunhan eksyn taas avaamaan konetta!

lauantai 2. helmikuuta 2013

82. Masennus

Keskiviikkona: En osannut ratsastaa
Torstaina: Juoksutin
Perjantaina: En osannut ratsastaa
Tänään: En osannut ratsastaa
Huomenna: Katastrofi?

Jep, tällänen viikko. Onhan tätä voinutkin odottaa, kun kaikki on menny aika jees. Mutta hevosessa ei ole ollut mitään vikaa, se on mennyt pitkälti juuri silleen, miten olen ratsastanut. Eli aika paljon metsän puolelle...

Kaikista parasta tässä tilanteessa on nyt se, että jalkauduin lahjakkaasti tänään. Mentiin maneesissa, jossa oli esteitä. Jo heti alku käynneissä Pete nähdessään sateenkaaren muotoiset fillerit (eivät kuitenkaan ole sateenkaaret, vaan niissä lukee Safety System..), kasvoi se ensin kolmekymmentä senttiä, nosti pään kirjaimellisesti mun syliin ja sen jälkeen meni palloksi, joka tuntui sinkoavan millä hetkellä hyvänsä kaikkiin ilmansuuntiin samaan aikaan. Oikeastaan oli ihan hauska, mutta pääsi onneksi melko nopeasti asiasta yli. Ajattelin ottaa muutaman hypyn sekä muurille (joka oli siis valehtelematta 30-40cm  korkea ja Pete on sen kesällä hypännyt ilman kyttäystä), että muutamalle pikku pystylle ja sarjalle, jossa oli nämä Safety System fillerit. Muurille Pete kyttäsi jo heti ekalla kerralla, en oikein tiedä mitä se siinä näki. Ehkä sitä hämäsi valkoinen puomi tai se, ettei muuria ollut koko pituudelta, mutta käynnistä jänisloikka yli. Sitten poistuin Maiju -maailmaan ja tultiin laukasta kohti muuria uudestaan ja liinat täysiä kiinni ja loikka vasemmalle.. päässäni kuului muutama voimasana siinä vaiheessa, kun laskeuduin melko pehmeästi alas ja Petelle tyypillisesti, se nykäisi taaksepäin ja tipahdin vasemman polven päälle. Hups. Ei kun takaisin kyytiin ja muutama toisto lisää, kaikki tosin ravista ja loppuun asti ratsastaen. Epäilyttävä este oli edelleen Peten mielestä. "Normaalit" esteet meni ihan ok, mitä nyt vauhtia oli välillä vähän turhan paljon. Seuraava ongelma olikin sitten sarja. Tiesin Peten kyttäävän, joten olin valmis ratsastamaan loppuun asti. Ravissa lähestyttiin ja sit tuli jäätävä jänisloikka taas, siinä katosi jalustimet ja toinen ohja, joten ajauduttiin loikkaamaan toinen osa ihan vasemmasta reunasta, äkkiä tarrauduin tukkaan kiinni ja roikuin mukana. Peten villisti laukaten sain sitten koottua itseni ja ohjat ja sain hallinan takaisin. Muutama hyvä hyppy vielä helpolle ristikolle ja voitte arvata, että jäi tosi rento ja luottavainen fiilis huomista kisakauden avausta ajatellen... Loppuraveissa Pete oli kuitenkin aika kiva ja ravasi rennosti hyvin.

Huomenna tosissaan avataan kisakausi täällä seurakisoista, korkeutena 70cm. Tämän viikon treenit on nyt jättänyt vähän huonot fiilikset ja radalle lähdetään selviytymisfiiliksellä. Elikkä taas kerran lähdetään hyppäämään este kerrallaan. Ainahan voi toivoa, että yön aikana tapahtuu ihme ja huominen menisi superisti. Huomisesta lisää lähipäivinä!....
..Olettaen, että selvitään ehjin nahoin...


Todistettavasti ylitetty hengissä...


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

81. 7 päivää töitä takana

Jep, tänään oli 7 työpäivä ja edessä on kolmen päivän vapaa. Huomenna aamulla lähden ajelemaan Helsinkiin "loman" viettoon ja palaan keskiviikkona takaisin.

Keskiviikkona Pete oli vapaalla, kun aikataulut pissi ja pahasti, enkä löytänyt mitään rakoa mistään jolloin olisin ehtinyt sitä liikuttamaan. Torstaina nousin heti aamusta selkään ja mentiin maneesissa puomitehtävää. Kaksi puomia oli 17,5m etäisyydellä toisistaan. Ensin otin ravista käyntiin ja takaisin raviin siirtymisiä puomien välissä, jonka jälkeen tultiin laukasta käynti/seis siirtymisiä. Jarrutusmatka jäi vähän pitkäksi suurimmassa osassa kerroista, mutta avut meni selvästi läpi ja siirtyminen tapahtui puomien välissä. Välikäyntien jälkeen otettiin sitten laukan säätelemistehtävää. Vaihtelin laukka-askeleiden määrää välissä, oikeaan kierrokseen saatiin vaihteluväli jopa neljästä kuuteen. Ja yllättäen kuusi oli huomattavasti parempi, tasapainosempi ja hallitunmpi, kuin neljä. Vasempaan kierrokseen saatiin neljä ja viisi askelta. En kuutta viitsinyt edes kokeilla, kun laukka tuntui häviävän helposti räpellykseksi ja viisi meni kuitenkin tasapainoisesti ja hallitusti. Loppuravit rennosti eteenalas. Hieno heppa.

Perjantaista ei ole mitään muistikuvia, ollut vissiin erikoinen päivä! Eilen illalla mulla oli iltatalli tehtävänä ja kävin juoksuttamassa Peten irtona ennen kuin aloin sitä tekemään. Pete otti vapaudesta ja tilasta kaiken irti. Ravaili reippaasti eteen ja spurttaili jonkin verran. Muutama pukkikin sieltä löytyi.

Tänään oli pitkästä aikaa Peten vuoro leikkiä kilttiä heppaa ja toimia alkeisratsuna. Kummityttöni äitinsä kanssa tuli katsomaan Peteä ja vissiin vähän myös minua. Pete oli taas superkiltisti ja oli pienen lapsen ollessa lähellä miltei hengittämättä. Kummitytön äiti sai kokeilla jopa laukkaa vähäsen oikeaan kierrokseen ja ravasi urhoollisesti molempiin suuntiin. Pete käyttäytyi superisti ja antoi aina välillä vähän anteeksi istuntavirheitä, mitä alottelijalla vielä tottakai on... Vois joskus antaa mullekin... Nousin sitten selkään ja maneesissa oli valmiina ristikko- yksi askel -pysty- yksi askel -okseri -jumppasarja, jota olin suunnitellut tulevani muutaman kerran. Okseri oli ensin ihan maassa ja sen jälkeen pieni n.60cm. Pete oli tosi skarppina ja teki pyöreitä tasaisia hyppyjä. Lopussa tulin pari kertaa niin, että okseri oli 90cm. Hyppykertoja ei ollut montaa, mutta hypyt oli kaikki tosi hyviä ja Pete oli kivantuntunen. Loppuravit rennoksi ja takaisin tallin kautta tarhaan.

Tää fiilis ku vaan jatkuis, niin olis super. Tasan viikon päästä olisi tarkotus hakea taas kisatuntumaa, kun hypätään täällä eka kisarata melkein puoleen vuoteen. Korkeus on vaatimaton 70cm, mutta etsitään taas fiilistä, miten sitä pitikään kisoissa mennä. Josko viiminen kisasuoritus Ypäjältä olisi jäänyt molempien mieleen!

Tämä fiilis hakusessa, iloinen hevonen ja vielä iloisempi kuski!

tiistai 22. tammikuuta 2013

80. Ensimmäisten päivien tunnelmia

Vietetty Rautalammilla kaksi päivää, edessä vielä monta.

Sunnuntaina pakkasin paaaaljon tavaraa mukaan ja hepan koppiin. Auto näytti siltä, että matkalla oli enemmänkin porukkaa, kun vain minä ja hevonen. Heh, miten niin kaikki tarpeellinen mukana. Vähän odotin, että mitenkähän Pete menee koppiin, kun ollut kopissa viimeksi syyskuussa. Ei se edes kysynyt onko pakko, vaan käveli suoraan sisälle. Matkassa kesti reilu kaksi tuntia ja sitten oltiin perillä Keskuksella. Pienen säädön jälkeen sain Peten sisälle ja pääsin itse käymään kaupassa. Iltatallin aikana järkkäsin Peten kamat paikalleen ja sit laahustin omaan majaani.

Eilen alkoi aamulla heti seitsemältä tallissa työt ja sen jälkeen hengailinkin liikkeellä ihan iltaan asti. Ja villinä päädyin jopa estetunnille pitkään aikaan. Huomasin jossain vaiheessa iltapäivällä, etten ehtisi liikuttaa Peteä, ellen menisi iltatunnille. Vaihtoehtona olikin vain estetunti. Petellä oli takana reilun kuukauden hyppytauko, joten odotin suurtakin katastrofia ja räpellystä. Alkuverkkojen aikana opettajan kommentti oli, että sehän laukkaa. Naureskelin hetken ja totesin, että kyllä se vihdoin laukkaa. Tehtävä oli melko haastava, vaikka näytti yksinkertaiselta. Keskihalkaisijalla kaksi ristikkoa 17,5 metrin etäisyydellä ja molempien vieressä innarit (päädyn puolella). Tehtävä oli tulla vasemmassa laukassa ristikot ja jälkimmäiseltä kääntää oikealle, tulla innarit ja siitä ristikoille. Jälkimmäiseltä ristikolta vasemmalle ja toiset innarit. Tarpeeksi vaikeasti selitetty? Noh, esteet oli kavaletin kokoisia, joten sai keskittyä ihan muuhun kuin esteisiin. Pete oli ihan mahtava! Se oli hanskassa koko ajan ja teki niin kuin pyysin. Ristikkojen väli meni välillä vähän räpeltämiseksi, muuten kaikki meni hyvin. Laukatkin vaihtu yllättävän hyvin esteen päällä. Ohjeeksi vaan paljon tasapainoa kehittäviä tehtäviä, kuten puomeja ja voltteja.

Tänään sit mentiin ennen iltatunteja maneesiin vähän kouluilemaan. Alkuverkkojen jälkeen tehtiin monta volttia toiselle pitkälle sivulle ja toisella otettiin laukkaa. Pete oli tosi kiva, just sellanen, miten mikäkin askel ratsastin. Keskittyminen kuitenkin herpaantui molemmilta, kun maneesiin tuli toinen hevonen. Ratsastin kuitenkin vielä avuille ja sen jälkeen käveltiin.

Tästä nyt jatketaan. Käyn varmaan jonkin verran tunneilla Peten kanssa, riippuen miten niillä on tilaa. Päivittelen varmaan kuulumisia näin muutaman päivän välein, tai miten nyt onkaan kerrottavaa. Ylimäärästä aikaa on enemmän kuin kotona, joten sen takia postauksia tulee varmaan normaalia enemmän!


Kesä 2011 Rautalammilla, tästä on onneksi menty eteenpäin!
 Joudun nyt toistaseksi käyttämään blogissa jo olleita kuvia, kunnes tappelen asian loppuun bloggerin kanssa taas asiasta kuvien lisääminen...

perjantai 18. tammikuuta 2013

79. Shoppausta, pakkausta ja matkustusta

Kiirettä pitää. Koko viime viikko meni koululla tallivuorossa, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että käyn kotona vain nukkumassa. Pete liikkui aina jossain välissä. Tämä viikko menikin sitten valmistautuessa tulevaan, sillä lähdemme sunnuntaina kohti ensimmäistä työharjoittelujaksoa. Matkaamme Rautalammille kolmeksi viikoksi ja sitä varten on jos jonkinlaista valmistelua tehty ja sen takia tämä viikko on mennyt toosi rennosti Peten liikutusten osalta.

Maanantaina ja tiistaina juoksin pää kolmantena jalkana ja auto hurjaa vauhtia viilettäen väliä koti-koulu-Peten talli-urheilusali. Koska treenasimme kavereiden kanssa maanantain sählyä, kun tiistaina pelasimme koulun henkilökuntaa vastaan. Peli, jonka sitten hävisimme...

Keskiviikkona lähdin aamutallin jälkeen ajelemaan kohti Helsinkiä ja pikavisiittiä siellä. Matkalla kävin Keravan Horse&Riderissa, josta tarkoitus oli ostaa vain ratsastushanskat. Minut tuntien se oli mahdoton tehtävä ja niimpä sieltä tarttui vaikka mitä hyvinkin tarpeellista mukaan. Petelle valkosipulia, koska on alkanut taas vähän köhimään, niin pistettiin sitten kuuria taas menemään. Sen lisäksi pitkään suunnittelemani Eskadronin neopreenisuojat taakse. Etujalkoihin ne on osoittautuneet supereiksi, kun pysyvät hankitreenissäkin aukeamatta. Myös uudet bootsit eteen ja kaiken lisäksi suurin heräteostos: Kingslandin fleeceloimi. En tiedä.. Päässä taas viirasi ja pahasti, mutta onhan se aika kiva ja hyödyllinen (ei mahavöitä, joten helppo alku- ja loppuverkkaloimi..).

Torstaina lähdinkin sitten iltapäivällä puksuttamaan kohti kotia, tosin ilman koiraa ja väärällä autolla. Koira jäi siis hoitoon vanhempieni luo ja autoksi otin äidin auton, sillä kun pystyn vetämään Peten mukanani. Eilinen menikin sitten vähän myöhäiseksi ja Pete piti vapaan.

Tämä päivä menikin sitten ihan suunnitelmien vastaisesti ja kaikki vastoinkäymiset kasaantui yhdelle päivälle, ihan vain vaihteeksi. Jo heti aamusta olikin sitten lähemmäs 30 astetta pakkasta, jonka takia lämmittämätön diesellaina-autoni päätti olla käynnistymättä ja tyhjensi akkunsakin samalla. Noh, monen miljoonan puhelun ja juoksuaskeleen jälkeen pääsin lähtemään toisella laina-autolla kohti koulua. Kaverin tehtyä munkin osuuden Peten tallin aamusta, olinkin vain vaivaisen tunnin myöhässä koulusta. Kengitystunnilla rikoin hetkeksi toppahousujeni vetoketjun, jonka sitten onneksi sain korjattua. Aamun sähellyksen kyllä kruunasi se, että illalla menen hakemaan Peteä tarhasta, aikomuksena juoksuttaa se, ei sitä löydy mistään. Valoja lisää päälle ja siellähän heppa pällisteli vähän matkan päässä aitojen ulkopuolella. Hengityksen tasaannuttua kiikutin Peten sisään ja korjasin tarhan aidan. Takaisin alkuperäiseen suunnitelmaan ja Pete käytävälle. Noh, eihän tässä tietenkään kaikki: Oikeassa takajalassa säären mitalta verta. Ei kun pesariin ja veret viemäriin. Haava oli ilkeän näköinen, mutta ei syvä eikä kipeä. Niimpä suihkuttamisen jälkeen käärettä jalkaan ja lisää vapaapäiviä. Eihän Pete vielä hyppinytkään seinille. Saas nähdä millainen duracellpupu huomenna löytyy tallista...

Huominen ja sunnuntai menee siivotessa ja pakkailessa. On yllättävän vaikeaa suunnitella etukäteen, mitä kaikkea tarvitsee kolmen viikon aikana. Rautalammilta varmaan luvassa enemmän postauksia, kun töiden lisäksi tuskin tapahtuu mitään kummallista, paitsi paljon treeniä maneesin ollessa vieressä!

Viime kesältä Rautalammin leiriltä!

torstai 3. tammikuuta 2013

78. Ulos mukavuusalueelta!

Päätin edellisen postauksen lisäksi vääntää vähän kuulumispostauksen tynkää, sisällyttäen aiheeseen mietteitäni mukavuusalueestani!

Peten lomailu loppui 1.1. Se ei siis millään oikealla lomalla ollut, mutta paljon paljon kevyemmällä liikunnalla kuin normaalisti. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja palata kunnon treeniin, jotta kauden tavoitteet täyttyisivät ja voisin tyytyväisenä joulukuussa muistella taas vuoden tapahtumia.

Tiistain Pete sai vielä pitää vapaapäivän (haahhah.. hyvin alkoi treeniin paluu..), mutta eilen alkoi työn teko. Meillä, kuten varmaan kaikkialla muuallakin, pohjat on menny tosi huonoiksi kurjien ilmojen takia. Pistin kuitenkin juoksutusvyön selkään, heppa liinan päähän ja pihalle vähän juoksemaan. Pohja tallin pihassa oli ihan ok, siinä pystyi turvallisesti ravaamaan, mutta laukkaa en edes pyytänyt. Pete kävi vähän kuumana, varmaan kevyen liikunnan takia ja otti kipinää vaikka mistä. Kaveriponi tuli kulman takaa, niin piti hypätä järkyttävä sivuloikka ja tuijottaa. Vähän sen jälkeen viereisellä autotiellä meni koira, johon keskittyessään Pete sitten meinasi vetästä nenälleen ja suuttui siitä niin, että teki järkyttävän ilmaloikkapukin. Roikkuessani liinan päässä en oikein ehtinyt edes nauraa, vaikka tapahtuma vähän huvittavalta näyttikin. Taitaa tulla hepasta sirkusponi, kun osasi ilmahyppypukkiloikan tehdä, vaikka sivuohjat oli kiinni. Noh, siitä rauhoututtuaan ei Pete enää sen suurempia juttuja keksinytkään, vaikka normaalia herkempi oli ympäristön ärsykkeille. Muutamaan otteeseen pysähtyi tuijottelemaan ja puhisemaan asioille, joihin ei normaalisti reagoisi mitenkään. Ehkä kunnon töihin paluu tekee sille vain hyvää.



Tänään sitten kiipesin selkään ja vähän olin laiska, enkä jaksanut laittaa satulaa. Menimme pihassa taas, jossa pohja oli ravia ajatellen ihan hyvä, mutta laukkaa kun kokeilin niin neljännen askeleen jälkeen meinasi Pete rämpiä nenälleen. Ravi ja käynti olivat siis päivän askellajit. Pete oli tosi kivasti avuilla, kuunteli apuja ja toimi niiden mukaan. Kulki kivasti pyöreänä ja rentona, eikä hötkyillyt yhtään edellisen päivän tapaan. Tein jonkin verran ravi-käynti siirtymisiä, jotka menivät hyvin. Tässä vaiheessa ajattelin jo vähän ravailla pidemmällä ohjalla, kunnes tajusin, että olin taas jäämässä omalle mukavuusalueelle.

Olen kai pinttänyt päähäni sen mielikuvan, että tähän koulutustasoon Pete jää, vaikka asetin tavoitteetkin korkeammalle. Niimpä siinä kävellessäni oivalsin, että mun on pakko alkaa vaatia, niin Peteltä kuin itseltänikin enemmän. Vaikka se kuinka kiva olisikin vain humputella menemään, kun Pete kulkee kivasti avuilla, ei sillä vielä pääse läpi mistään kouluradasta, eikä sillä edistytä yhtään mihinkään. Turhaudun helposti, jos asiat tai tässä tapauksessa Pete, ei toimi niin kuin haluaisin ja sen takia jään helposti vääntämään sitä helppoa asiaa, vaatimatta vaikeampia asioita. Tajusin kuitenkin, että vaikka asiat hetkellisesti leviäisivätkin käsiin, niin jatkossa ne ovat helpompia.


Niimpä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä (niin helpolta, kuin se kuulostaakin) ravista pysähdyksiä. Oman istunnan hakeminen ja apujen käytön tasapaino oli yllättävän vaikeaa. Pete oli onneksi taas jälleen kerran ymmärtäväinen mun tunarointiin, kun en osannut kertoa miten haluan minkäkin tapahtuvan ja jätin jonkun avun päälle tai tekemättä. Muutaman epäonnistumisen (tai no... väliaikaisen leviämisen.. täydellisyyttä kun ei ensimmäisellä kerralla voi olettaa.. Yllättävän vaikeasti muistettava asia!) jälkeen alkoi oikeat nappulat löytymään ja kunhan muisti kiittää hevosta hyvästä suorituksesta alkoi asiat toimimaan. Vaikka täydellisyys oli vielä muutaman puolipidätteen päässä, koin onnistuneeni ja Peten olevan kiva. Niimpä palasin vuoden ajatuksissani taaksepäin ja hymyilin itselleni: se että Pete olisi kulkenut rentona peräänannossa tai vaihtaisi askellajia tasapainoisesti pienen pienistä avuista oli kaukainen ajatus, nyt se on arkipäivää. Kai sitä pitää välillä oikeasti muistella sitä, mistä on liikkeellelähdetty. Silti asiat on toteutettava tämänhetkisen tason ja tavotteiden mukaan, muuten sitä ollaan ikuisesti tässä tilanteessa.

Kaiken tuon ajattelun lomassa, ehdin oikeasti ratsastamaankin ja päädyin siihen, että nyt oikeasti poistutaan sieltä mukavuusalueelta mahdollisimman monta kertaa viikossa, jotta päästään niihin oikeisiin tuloksiin. Ei siellä helpon B:n kouluradalla voi jyystää mukavasti uraa ympäri peräänannossa, jos muissa tehtävissä koko homma leviää käsiin. Eikä sitä esterataa pääse hengissä läpi, jos apujen käyttäminen ei ole tasapainossa ja oikea aikaista. Pakko se on taas ja aina uudelleen vaan todeta, että Pete on paras ja mahtava. Niimpä jatkamme treeniä, mukavuusalueen sisä- ja ulkopuolella!

77. 50 faktaa meistä

Olen jo jonkun aikaa halunnut toteuttaa tälläisen 50 faktaa jutun ja vihdoin sain aikaiseksi. Mutta ajattelin jakaa sen niin, että 25 faktaa minusta ja 25 faktaa Petestä.

Aloitetaan Petestä:



1. Peten koko nimi on Sirun Pete
2. Se on sukua sekä ravikuningatarelle 2012, että suokkien estemestarille 2011
3. Pete on omaksunut tukkansa värin loistavasti ja on välillä todellinen blondi
4. Halutessaan se on kuitenkin superfiksu
5. Se on usein syrjitty tai alistettu osapuoli laumassa...
6. ...paitsi jos kyse on ruuasta
7. Peten voi jättää huoletta yksin talliin tai pihalle, se ei saa mitään paniikkia...
8. ...traileri on taas eri juttu, siellä se ei halua seistä kuin maksimissaan viisi minuuttia trailerin ollessa paikoillaan
9. Pete on kuitenkin superkiva lastata ja kuljettaa. Pystyn lastaamaan sen yksin, eikä se riehu kopissa yhtään
10. Pete rakastaa hyppäämistä ja on usein hyppytauon jälkeen vaikea saada hallintaan, koska pidätteet eivät mene läpi, kun se innostuu niin paljon
11. Petellä on melkein aina hyvä työmotivaatio, paitsi jos menee monta päivää putkeen samaa asiaa
12. Petellä on huono kavionlaatu, joten kaviot lohkeilee. En ole ennen nähnyt hevosta, jonka kaviot voi lohjeta, vaikka kenkä olisikin kiinni.
13. Pete on perusluonteeltaan kiltti, mutta keksii mörköjä välillä tyhmistäkin tilanteista (kuten suojien tarrat tai loimi..)...
14. ...muttei kuitenkaan pelkää ikinä sellaisia asioita, mitä sen odottaisi pelkäävän.
15. Pete käyttäytyy eritavalla eri ihmisten kanssa. Se on superkiltti ja seisoo kuin patsas, jos sen lähellä on pieniä lapsia. Mun kanssa se välillä pelleilee ihan huvikseenkin
16. Kisapaikoilla Pete on hirmu fiksu, eikä pelleile turhia. Voin jopa jättää sen isälleni pidettäväksi, joka ei ole hevosihminen...
17. ...verryttelyssä se on kuitenkin vaikea saada keskittymään, jossei itse ole täysillä mukana.
18. Pete on kiva kisakaveri, koska se on ihan fiiliksissä radalla..
19. ..välillä tosin kun yhdistää Peten ja mun kilpailuvietin, syntyy kaaos.
20. Maastossa Pete toimii yksin kuin ajatus, mutta kaverin kanssa on välillä vähän ongelmia.
21. Asia, jota Pete pelkää, on vesilätäköt. Niissä asuu poninsyöjämonstereita, jotka imasevat Pete nimisiä hevosia hukkumaan...
22. ...tosin tämäkin pelko on vähän päivästä, säästä ja tähtien asennosta kiinni.
23. Pete osaa yllättää AINA. Silloin kun luule kaiken toimivan hyvin, mikään ei toimi ja kun ei odota yhtään mitään tai katastrofia, kaikki toimii superisti.
24. Silti jos itse yrittää täysillä, yrittää Petekin täysillä. Vaikkei aina ymmärtäisi ohjeita...
25. Ja mikä tärkeintä, Pete on paras kaikista!

Faktoja minusta:



1. Olen ollut kasvissyöjä vuoden 2010 alusta. Syön kuitenkin kananmunia ja (vähän nihkeästi..) kalaa
2. Olen hyvin kilpailuhenkinen ja olen yleensä aika huono häviäjä
3. Rakastan urheilua, varsinkin pallopelejä..
4. ...pallopeleistä parhaita ovat käsi- ja jalkapallo, sähly, lentopallo ja sulkapallo.
5. Olen ennen Pyryn tuloa pelannut useita vuosia käsi- ja jalkapalloa, sekä soittanut pianoa.
6. Olen HIFK -fani henkeen ja vereen, joka on tullut siitä, että pelasin käsipalloa HIFK:ssä.
7. Rakastan seurata jääkiekkoa, mutten uskalla edes ajatella kuinka huono olisin siinä itse :D
8. Olen hyvin lyhyt, ja saan jatkuvasti kuulla siitä...
9. ...onneksi korkokengät 10cm+ on keksitty ja voin käyttää niitä olematta liian pitkä!
10. Tykkään todella paljon koululiikunnasta...
11. ...mutta vihaan pelata koulussa "omia lajejani", käsi- tai jalkapalloa. Tai oikeastaan jalkapallo vielä menee, mutta ei käsipallo.
12. Omistan havannankoiran, Kamun, joka on 8 vuotias.
13. Kävin lukioni Vantaalla Suomen suurimmassa lukiossa, Tikkurilan lukiossa
14. Ja nyt opiskelen suht pienessä koulussa Keski-Pohjanmaan maaseutuopistolla, Perhon yksikössä
15. Aion Perhosta jatkaa opiskelua ainakin ratsastuksenohjaajaksi asti.
16. Unelmani on omistaa oma ratsastuskoulu joskus
17. Olen täysin suokki ihminen, karvaiset pienet ponit menevät myös. Harvan puoliverisen kanssa tulen toimeen samalla tavalla, kuin suokkien kanssa
18. Tulen myös paremmin toimeen ruunien, kuin tammojen kanssa.
19. Koululta olen kuitenkin rakastunut kahteen puoliveriseen tammaan, jota pidänkin hyvin outona.
20. Olen aina pitänyt itseäni enemmän esteratsastajana, kuin kouluratsastajana, mutta tänä syksynä olen löytänyt sisäisen kouluratsastajani ja olen ihan fiiliksissä kouluratsastuksesta...
21. ...en kuitenkaan voi kisata koulua, sillä mulle tulee aina fiilis kouluradalla, että oksennan hetkenä minä hyvänsä
22. Unelmoin seuraavaksi hevoseksi, kun Petestä aika jättää, hienosta koulusuokkiorista orivarsaa
23. Ennen tätä syksyä (koulussa kun on enimmäkseen puoliverisiä..) olin ratsastanut viimeisen kolmen vuoden aikana ehkä viidellä puoliverisellä, eli muuten vain suokeilla
24. Olen hyvä koulussa, jos niin haluan. Useinmiten olen kuitenkin aika lusmu ja menen sieltä, mistä aita on matalin. Silti pärjään koulussa kuin keskiverto-oppilas
25. Rakastan elokuvia ja erilaisia sarjoja. Omistankin yli sata elokuvaa ja moniakymmeniä tuotantokausia eri sarjoista

Tämä oli vaikeampaa kuin kuvittelin... Pahoittelen välillä epäloogista etenemistä, mun luovaa ajatuksenjuoksua oli vaikea estää!